Kaikessa muuton alku kaaoksessa tavallaan pääsi unohtumaan oliko reissulla Suomeen joku perusteellisempikin syy. Lennot tuli kuitenkin hommattua, miehellä oli hyvä sauma lähteä työreissulle ja itsellä työt antaa periksi niin hyvin, että iloisin mielin pystyi olemaan reilun viikon lomalla. (autocorrect halusi korjata lomalla sanan koomassa...saattaisi kuvata hyvin viikon fiiliksiä)
Matkaaminen välillä Helsinki-San Francisco kestää yleensä keskimäärin 15 tuntia. Tällä kertaa kuitenkin teknisten ongelmien takia matka tyssäsi jo heti kotikentälle ja tästä syystä jatkolennolta myöhästyminenkin pitkitti matkan tekemistä entisestään lähes 24:een tuntiin.
Saattoi olla osa sitä että olin itse ollut hereillä jo 29 tuntia, kun lentokone vihdoin kaarteli Helsingin yllä ilta-auringon laskiessa, että liikutuksen kyynel vierähti poskelle.
Suomeen itsessään ei ollut mikään hirveä hinku näin nopeasti takaisin, mutta ajatus siitä että siellä ne kaikki kovasti ikävöimät ihmiset nyt oli lähes jo kosketus etäisyydellä, skype-puheluiden, viestien ja Huhtikuisten heippojen jälkeen, sai tunteet ryöpsähtämään pintaan.
 |
| Kun sattuu istumaan siiven kohdalla, on näköalat vähän yksitoikkoisia. |
 |
| Suomen rannikko häämöttää vihdoin edessä. |
 |
| Hello Helsinki! |
Kavereita nähdessä oli pakahtua ilosta ja samalla tuntui kun ei oltaisikaan oltu missään kovin kaukana, eikä kovinkaan pitkään. Todellisuudessahan joitain kavereita on kuitenkin tullut nähtyä muutenkin vain joidenkin kuukausien välein, eikä joka viikko.
Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin aivan huikeaa viettää aikaa ystävien parissa. Ja vaikka kaikilla ei olisikaan aikataulut kohdanneet omien kanssa, niin silti jostain rutistettiin se muutama tunti yhteistä aikaa. Ne oli tärkeitä minuutteja ne!
Kaikkia ei tietenkään kahdeksassa kokonaisessa päivässä kerkeä näkemään, mutta toivotaan että ensi kerralla otetaan vahinko takaisin. Tai viimeistään vastavierailulla!
Ehdittiin myös piipahtaa mökillä vuorokauden verran. Ja vaihtaa siinä samalla kuulumiset parhaiden mökkitalkkareiden kanssa. Vaikka saunaa ei ole tullut suuremmin kaivattua, niin kummasti ne löylyt oman saunan lauteilla tuntui aika mukavilta. Ja se hiljaisuus kaiken sen vihreyden keskellä!
Vanhempienkin kanssa tuli vietettyä aikaa. Oli eksoottista matkustella bussilla maisemareittiä ja kävellä loppumatka hiekkatietä pitkin tutuissa maisemissa. Haistella juuri leikatun nurmikon tuoksua ja ihmetellä miten Suomessa onkin niin paljon ötököitä. Metsikön poikki peltoaukiolle rämpiessä tuli huomattua että hirvikärpäsetkin olivat jo heränneet henkiin...
 |
| Tuttuja hiekkateitä. |
 |
| Aukeita maisemia. |
 |
| Näitä veijareita on aina ilo nähdä. |
Mukavaa oli myös saada sadetta niskaan, kun sellaista ihmettä ei ole nähnyt viimeiseen kolmeen kuukauteen, mutta oli myös mukavaa loikoilla ulkona kaikessa rauhassa auringon paahtaessa siniseltä taivaalta. Näiden muutaman kuukauden aikana oli jo tosin iloisesti unohtanut, että pitää varautua yllättävään sadekuuroon, eikä luottaa auringon paistavan koko päivää.
 |
| Vanhoilla kotikulmilla Kalliossa. |
Lopulta kuitenkin on aina palattava lomalta kotiin. Oli sitten vaikka kuinka mukavaa, mutta mukavaa se on kuitenkin myös tuntea koti-ikävää San Franciscoa kohtaan. Sinne kun nyt kuitenkin on palattava. Siellä odottaa oma koti, rakkaat katit ja uudet kaveritkin.
Mutta toisin kuin oli alunperin ajateltu, voi olla ettei tämä ollut edes vuoden viimeinen Suomen reissu!
♪ LL COOL J - GOING BACK TO CALI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti