Sunnuntaina Bay Arealle iski kunnon helleaalto ja jo aamulla yhdeksän aikaan meillä San Franciscossakin mittari näytti +26, eikä pienintäkään tuulenvirettä. Jo aiemmin viikolla oli päätetty lähteä kaverin kanssa motskarilenkille, koska hänellä oli uunituore moottoripyörä ja sitä oli päästävä ulkoiluttamaan. Niinpä suunniteltiin reitti kaupungista 82 tietä pitkin Palo Alton hujakoille ja siitä 84 tietä pitkin ylös vuorille Alice´s Restaurantille. Ja kotiin tietysti rannassa menevää Hwy1:stä pitkin.
 |
| Alice´s Restaurantilla oli ruuhkaa. |
Rannalta sisämaahan ajellessa lämpötila nousi nousemistaan ja lämpömittarit näyttivät pahimmillaan yli +40. Kypärän sisällä hiki virtasi vaikka visiiri oli auki. Tuntui kuin joku olisi ollut puhaltamassa kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla naamaan. Eikä helpottanut että hihattoman paidan päällä oli suojapaita ja paksu huppari, puhumattakaan kevlar -farkuista ja maihareista. Maisemat oli sentään yhtä hienoja kuin aina ennenkin ja rannassa riitti ajoittain autoja ruuhkaksi asti.
Juuri ennen Tunitas Creek Beachiä vasemmalla rannan puolella oli isompi näköalapaikka ja sen jälkeen tie kaartoi oikealle alas. Meidän yllätykseksi kurvin takaa noin 20 metrin päässä meistä oikealla tien sivussa oli pysähtyneenä auto. Saman tien kun sen näimme, ajaja päätti tehdä ilman mitään varoituksia hyvin nopean käännöksen vasemmalle ajatuksenaan tehdä u-käännös. Jostain syystä auto kuitenkin jäi turhan pitkäksi aikaa keskelle tietä poikittain.
Meillä oli vauhtia tiellä sallittu 80km/h. Onneksi mieheni on jo kokenut moottoripyöräilijä ja teki kaikkensa ettemme törmäisi autoon.
Lopulta kuitenkin moottoripyörä päätyi kumolleen jatkaen matkaansa kyljellään oikeaan tien reunaan ja me luisuimme asfalttia pitkin eteenpäin ja ainakin itse tein yhden kierähdyksen matkan varrella kopsauttaen etuosan kypärästäni maahan.
Kun vauhti loppui oli ensimmäinen ajatus päästä nopeasti pois tieltä, ennen kuin joku tulisi samaisen mutkan takaa arvaamattomasti ja ajaisi päältä.
Tässä kohtaa kaiken aiheuttanut auto oli ajanut jo haluamaansa suuntaan. Mieheni lähti vielä juoksemaan auton perään, mutta se ehti kaasuttaa pois paikalta. Samaan aikaan itse loikoilin tien penkalla tunnustellen onko kaikki raajat vielä mukana ja kuinka pahasti kävi. Onneksi takanamme tullut kaverimme piti meihin kunnon hajurakoa ja sai itse pysäytettyä moottoripyöränsä ennen kuin olisi ollut meidän kanssa samassa kasassa.
Moni autoilija pysähtyi meitä auttamaan. Yhdellä pariskunnalla vastaantulevalla kaistalla oli jo puhelimen päässä 911 ja sieltä kyseltiin tarvitseeko paikalle ambulanssia, perässämme tullut auto pysähtyi tien viereen ja hyvin ystävällinen vanhempi pariskunta kipitti paikalle ensiapupaketin kanssa. Koska en kuumuuden takia ollut laittanut nahkahanskoja käsiini sain oikeaan ranteeseeni vähän joka puolelle palovammoja, näitä siinä sitten paikkailtiin laastareilla. Myös oikean jalan lahje oli noussut rytäkässä sen verran että säären ulkosyrjään tuli nyrkin kokoinen alue asfaltti-ihottumaa. Miehellä sen sijaan oli vasemman käden pikkurillin päästä vain pieni pala pois, muuten hän selvisi naarmuitta. Tokihan farkut kärsi, itseltä lähti takataskut irti ja hupparista repesi hihansuut, sekä maihareista lähti kerros nahkaa ja kengänpohjaa tienpintaan.
Lopulta paikalle kaarsi myös Highway Patrol ja saimme selittää tapahtuman kulun hänellekin. Meidän ohittamalta näköalapaikalta löytyi myös avuliasta porukkaa ja yksi heistä oli jopa ehtinyt ottaa pois ajaneesta autosta osittaisen rekisterikilven numeron ylös. Highway Patrol teki tästä ilmoituksen nimikkeellä "Non collision hit and run".
Kaliforniassa on aika kovat rangaistukset tälläisille pois tapahtumapaikalta ajaneille henkilöille. Aika sama itselle saadaanko henkilöä ikinä kiinni, mutta soisin hänelle ainakin kauan painajaisia tilanteesta.
