Saimme mahdollisuuden hakea Green Cardeja, eli pysyviä oleskelulupia, melkeinpä heti tänne muutettuamme ja näen teimmekin.
Viranomaisille menevä paperi määrä oli aikamoinen, onneksi meillä oli kuitenkin vielä lakitoimisto mukana prosessissa ja käytännössä meille jäi vain viranomaisten haluaman materiaalin kerääminen.
Heti alkuun oli jo tiedossa että uuden presidentin tultua valtaan, myös maahanmuuttajien tuleminen maahan oli vaikeutumassa. Suomesta tulevilla oli kuitenkin edelleen hyvät mahdollisuudet papereiden nopeaan käsittelyaikaan.
Paljon läheteltiin papereita siitä missä ollaan asuttu viimeisien vuosien aikana, missä oltu töissä, mitä omistetaan missäkin päin maailmaa ja onko mies varmasti töissä siellä missä sanoo olevansa. Ja moneen kertaan.
Tämän lisäksi oli käytävä myös lääkärintarkastuksessa. Otettiin verikokeita ja syynättiin rokotus historiaa suomalaisista dokumenteista. Ja jos jostain rokotuksesta ei ollut varma tai siitä ei ollut todistetta paperin muodossa oli rokotus otettava uudestaan. Tämän jälkeen lääkärin ja meidän allekirjoittamat paperit lähtivät myös maahanmuuttovirastoon syynättäviksi.
Puolisen toista vuotta prosessin alusta saatiin L-viisumit korvaavat Combo Cardit, jotka toimivat työ- ja matkustuslupina ennen lopullista pysyvää oleskelulupa korttia. Huonona puolena se että tuolla kortilla pääsee maahan tullessa aina normaalin tarkastuksen lisäksi erikoistarkastukseen, eikä tällä siis tarkoiteta mitään erillistä tavaroiden penkomista tai pikatestien tekemistä. Vaan päästään lukittuun tilaan jossa useasti pidetään ihmisiä jotka ovat käännytetty rajalta takaisin ja odottavat seuraavaa lentoa kotimaahansa. Lisää kivasti aikaa kotiin pääsemiseen pari tuntia. Tästä syystä yritimme pysyä maan rajojen sisäpuolella mahdollisimman paljon viimeisen vuoden aikana.
Tiesimme että paperisodan jälkeen meitä odottaisi seuraavana askeleena haastattelu. Lopulta viime vuoden syyskuussa postilaatikkoon tupsahtikin kutsut meille molemmille tuohon kyseiseen haastatteluun. Siellä sitten San Franciscon keskustassa istuttiin maahanmuuttovirastossa tentattavana puolisen tuntia. Ja kyseltiin milloin ollaan tavattu, millasella autolla mieheni ajoi siihen aikaan, missä mentiin naimisiin, millaiset hääjuhlat oli ja milloin. Myöskin tarkkoja päivämääriä piti muistaa. Lopulta haastattelija totesi että hyvältä näyttää, mutta hän ei voi meille pysyviä oleskelulupia heti antaa koska sen vuoden kiintiö lupien kanssa on jo täyttynyt ja he saavat uudet lupamäärät seuraavassa kuussa. Noh, ei muuta kuin odottamaan taas mitä tapahtuu seuraavaksi.
Niinhän siinä sitten vielä ehti käymään, että meidän lääkärintarkastus paperit ehtivät mennä vanhaksi. Ne kun olivat vuoden voimassa. Maahanmuuttovirastosta ilmoittivat että meillä on aikaa käydä uudestaan lääkärissä maaliskuuhun mennessä tai sen jälkeen koko meidän oleskelulupa prosessi hylätään. Ei kun uudestaan tutkittavaksi siis, tokihan nämäkin muuttuu joka vuosi ja tällä kertaa otettiinkin enemmän verikokeita yms. Mutta lääkäri totesi taas terveeksi ja paperit lähti eteenpäin viime vuoden joulukuun alussa.
Ihme ja kumma että joulukuussa joku oli virastossa töissä kaiken hallituksen sulun ja pyhien aikana, mutta joulukuun lopussa meille ilmoitettiin kirjeitse että hakemuksemme on hyväksytty! Tiesimme että vieläkään ei kannattaisi henkeä pidätellä siihen asti että itse luvat tulee postin mukana meille, kun joillain tähänkin on vierähtänyt kuukausi jos ei toinenkin.
Mutta voi sitä ilonpäivää kun 4. tammikuuta postin mukana oli tullut nippu hyvin virallisen näköisiä kirjekuoria! Siellähän ne Green Cardit oli onnittelu lappusten kera. Kyllä siinä muutama kyynel vierähti ja samalla paino harteilta. Ei voisi vuosi paremmin alkaa!
