Väliaikainen asunto nro. 2

Joskus sitä luottaa tuntemattomiin ihmisiin, puolin ja toisin, saatiin kuin saatiinkin AirBnB:n kautta asunto näiksi 11 päiväksi, ennen kuin omassa vuokra-asunnossa on remontti ohi ja päästään muuttamaan sinne. Katsotaan kuinka paljon harmittaa tästä asunnosta lähteä hieman pienempään omaan, sitten puolentoista viikon jälkeen.

Ilmoituksen kuvista ei tullut edes tajunneeksi miten hienon paikan sitä tuli varanneeksi...

Töyssyjä matkassa

Takkuinen taival, mutkia matkassa, kaikki ei mene ihan niin kuin Strömsössä jne.

Sitä mietti muuttohässäkässä Suomessa, että sitten voi vähän huokaista helpotuksesta kun on vihdoin muutto takana ja ollaan sentään jo siinä maassa mihin oltiin muuttamassa. Vaikka tiedossa oli ettei kaikki säätäminen vielä siihen loppuisi, onhan se silti vähän meinannut yllättää. Vähän niin kuin lumi autoilijat.

Eniten varmaan harmaita hiuksia on aiheuttanut sosiaaliturvatunnuksen saaminen. Ilman sitä kun ei juuri mistään tule mitään. Noh, monen mutkan jälkeen tällä hetkellä miehellä nyt sentään on se, itselläni ei...vielä. Tästä ehkä enemmän jossain vaiheessa.

Rahan siirtäminen Suomesta tänne, nopeasti. Ei meinannut olla ihan triviaalia, ainakaan kun Suomessa oli juuri ollut arkivapaa ja aikaerot siihen päälle. Siinä vaiheessa kun oman vuokra-asunnon saaminen on siitä kiinni, saako vuokraisännälle maksettua takuurahat heti vai kohta, meinasi tulla tippa linssiin. Olisi käynyt shekki ja vaikka mikä, mutta koska ilman sitä sosiaaliturvatunnusta ei pankista irronnut kuin pankkikortti, alkoi jännittää ihan todenteolla. Onni on ymmärtäväinen vuokraisäntä ja lopulta tarpeeksi nopeasti kulkeva rahansiirto.

Nerokkaasti ennen muuttoa tuli käytyä uusimassa kaikki tarvittavat rokotteet ja huollattamassa myöskin hampaat. Kiva tulla uuteen maahan kun ei heti ole jotain ongelmaa. Joo-o, muuttoviikolla alkoi hampaita vihlomaan kylmä ja kuuma. Voiko edes olla mahdollista... Tukkoisesta olosta olen syyttänyt uusia kasveja uudessa ympäristössä, vaikken koskaan millekään olekaan allerginen ollut. Ainakin siihen saakka mennään tässä luulossa, kunnes on pakko antaa periksi ja todeta sen olevan poskiontelontulehdus.

Kun kerran on päästy muuton makuun, niin miksipä ei samaan syssyyn muuttaisi vähän enemmän. Meidän asuntoasioita hoitanut (tai oikeastaan ei hoitanut) henkilö töpeksi, saimme tietää että meille ei ole kahdeksi viikoksi asuntoa, ennen kuin pääsemme muuttamaan omaan vuokra-asuntoon. Tokihan hän ei saanut meille mitään järkevää asumusta myöskään tilalle, joten jouduimme etsimään asunnon itse. Ei kovinkaan helpohko tilanne kahden kissan kanssa saada nopeasti asuntoa fiksuun hintaan. Ja mahdollisimman läheltä, koska...

Tästä päästäänkin seuraavaan harmiin. Kalifornian ajokortti. Jostain kummasta syystä täällä saa turistina ajella suomalaisella ajokortilla sen kolme kuukautta ihan rauhassa. Mutta kun olet muuttanut pysyvästi maahan, sinulla on kymmenisen päivää aikaa hoitaa paikallinen ajokortti itsellesi virastosta, josta miehen työkaverille tunnin jonottamisen jälkeen oli kerrottu, ettei hakemusta edes voi jättää ilman ajanvarausta. Ja seuraava aikahan on sitten 40 päivän päähän. Hyvää matkaa ja toivottavasti ei poliisi pysäytä!

Onni on että on joku jonka kanssa jakaa nämä harmistukset ja yrittää nauraa vaikka väkisin just silloin kun eniten nyppii joku asia.
Ja on onneksi ollut myös hauskaa, eikä paljon harmita että aurinko on paistanut joka päivä!

Elämä kova, kissa pehmeä.

Urheilun huumaa

Paikallinen kaveri sai meidät ilmoittautumaan täkäläiseen urheilutapahtumaan heti kun kuuli että ollaan tänne muuttamassa. Niinpä sunnuntaina vedettiin lenkkarit jalkaan heti aamusta kello 7:00 ja suunnattiin askeleemme kohti keskustaa, josta joka vuotinen Bay to Breakers -tapahtuma starttasi.

Ideana on siis suorittaa reitti keskustasta Ocean Beachille itselleen sopivalla tyylillä.

Etunenässä juoksevat tulivat maaliin hieman yli puolessa tunnissa, me kuitenkin otimme tämän hieman löysemmin ja suoritimme 10 kilometrin reitin tasan kahdessa tunnissa ja 20 minuutissa. Suurin osa osallistujista sonnustautuu hauskoihin asuihin, toiset taas hölkkäilevät reitin ilman rihman kiertämää. Osa taas ottaa tapahtuman täysin juhlimisen merkeissä, eikä saavuta maaliviivaa ollenkaan. 

Me hankimme tiimillemme yhteen sopivat asusteet ja hölkkäilimme reitin maisemista nautiskellen. Ehkä ensi vuonna panostetaan pukeutumiseen vieläkin enemmän tai mistäs sitä tietää jos juoksukärpänen puraisee vielä pahemmin ja ensi kerralla ollaan kärkipään juoksijoiden mukana!

Koko päivän aikana kilometrejä kertyi huimat 19,5 ja se kyllä nyt tuntuu jaloissa. Seuraavien päivien ohjelmassa varovaista köpöttelyä pieniä matkoja sekä paljon venyttelyä!

Mäkijumppaa

Pohdittiin tässä joku päivä, että missähän olisi lähin puisto mihin voisi mennä juoksemaan, kunnes todettiin ettei tarvitse kuin astua rapun ovesta ulos ja lähteä kiipeämään järkyttävän jyrkkiä mäkiä Twin Peaksin suuntaan, niin tulee urheiltua ihan tarpeeksi. Ja maisematkin on kohdallaan!

Viikko Amerikassa

Aika hurjalta tuntuu että viikko täällä San Franciscossa on nyt asuttu. 
Ensimmäiset päivät oli aika kaaosta, kun aikaero tuntui sekoittavan pään ihan totaalisesti. Pahemmin kuin yleensä. 
Siitä ollaan nyt kuitenkin päästy yli ja päivärytmi alkaa olemaan kohdallaan. Ei herää enää joka aamu 4:11 (miksi juuri 11 yli?), ja uni ei tule jo kahdeksalta.

Ollaan yritetty löytää lähistöltä normaalia ruokakauppaa, joka nurkka kun on täynnä niitä perus pieniä kiskoja mistä saa vähän sitä sun tätä, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Lähikaupasta saa muun muassa Annas pipareita ja Pandan lakuja, mutta ei sitten muita keksejä tai karkkeja, miten voi olla mahdollista? Aurinkorasvaa ollaan myös metsästetty koko viikko, ei ole tullut vastaan missään. Eilen käveltiin sitten lopulta Bernal Heightsin vieressä olevaan Safewayhin, siellä tullaan varmaan käymään jatkossakin kun tarvii tehdä kunnolla ruokaostoksia. Vähän kuin johonkin isompaan suomalaiseen markettiin kävelisi sisälle, vaikka eihän ne tuotteet silti tuttuja ole.

Mission Street

Asunnon lähistöltä löytyy myös vähän kaikenlaista tallaajaa ja kadunkulmaa. Toiset vähän enemmän tai vähemmän kuumottavia. Nyt niitä osaa jo pimeällä kiertää, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tai vielä parempi, jos yrittää vaan sulautua joukkoon!
Pikku hiljaa tässä viikon mittaan alkanut tuntumaan myös siltä, että espanjan opettelu ei välttämättä olisi pahitteeksi. 

Mission Street

Telkkarista tulee kivasti tuttuja sarjoja. Ihan parasta että on kanava mistä tulee pelkkiä remonttiohjelmia! Ja Spiketv:n Lip Sync Battle LL Cool J:n johdolla <3 
Ja leffoja koko päivän useammalta kanavalta!

Sää on kivasti vaihdellut yhtä paljon kuin Suomessakin kesällä. Jonain päivänä on +25 ja toisena +15. Aamuisin tosin on yleensä aina vähän pilvistä tai sumuista ja aurinko alkaa näyttäytyä enemmän tai vähemmän puolen päivän aikaan.

Sään ei olla paljon annettu hidastaa lähes päivittäisiä kävelylenkkejä, jotka huomaamatta venähtää useamman tunnin ja kilometrin mittaisiksi. Ehdottomasti paras tapa tutustua asuinpaikkaan!

Noe Valley Bernal Heightsista katsottuna.

Bernal Heights sateisena päivänä.

Fair Oaks Street

Bartlett Streetin ja 23th Streetin kulmassa.

Oma vuokrakämppä

Omaa vuokra-asuntoa on etsitty jo kuukausia, vaikka ilmoitusten plärääminen onkin mielestäni yksi parhaista vapaa-ajan tappo puuhista, alkaa se jossain vaiheessa tuntumaan vähän rasittavalta.

Onneksi miehen työpaikka tarjosi meille asuntovälittäjän päiväksi käyttöömme. Perjantai aamuna hyppäsimme Kimberlyn auton kyytiin ja huristelimme pitkin San Franciscon katuja. Hän oli järjestänyt näyttöjä muutamaan asuntoon ja hyvin pian näistä ehdokkaista löytyikin se numero ykkönen. Neljän asunnon talo hiljaisella kujalla, mutta silti vilkkaiden katujen ympäröimä.

Taloja San Franciscon tyyliin

Koska San Franciscossa asuntomarkkinat on mitä on, piti meidän toimia pikapikaa ennen kuin asunto menisi jollekin muulle. Nopeasti kaikki halutut dokumentit kasaan ja vuokranantajalle.

Ilmeisesti olimme asunnon omistajan mieleen, koska nyt meillä on allekirjoitettu vuokrasopimus! Asuntoa kunnostetaan hieman ennen kuin pääsemme muuttamaan, vaikka itselle se olisi kyllä kelvannut vallan mainiosti nykyisessä kunnossakin. Tästä syystä muutto asuntoon on vasta kuukauden päästä.

Tulevan asunnon yhteinen takapiha

Väliaikaisen asunnon esittely

Koska emme löytäneet pidempiaikaista asuntoa ennen muuttopäivää, saimme miehen työpaikan kautta heidän kustantamanaan väliaikaisen kalustetun asunnon kuukaudeksi. Pienen säätämisen jälkeen tämä väliaikaismajoitus löytyi hyvinkin läheltä aluetta, josta tahtoisimme pysyvämmän asunnon. 

Tähän tämän hetkiseen Mission -alueeseen mahtuu jos jonkinlaista kulkijaa ja katua. Räppi raikaa ohikulkevista autoista jo hyvin varhain aamulla, kodittomat majailevat kadun kulmissa ja pelastusajoneuvot vinguttavat pillejään tuon tuosta. Toisaalta taas välillä ohi lipuu äänettömästi sähköauto, pariskunta kävelee lastenrattaiden kanssa lähikauppaan samalla kun naapuri kastelee talon edessä kukkapensaitaan. 

Oikeastaan tuntuu aika paljon samalta kuin olisi kotona Kalliossa!

Meidän talo @ 20th street

Asunnon ovi suoraan ruokapöydän vieressä.

Näkymä ovelta asuntoon.

Olohuoneesta avautuva näkymä parvekkeelle.

Olohuone.

Keittiö.

Käytävä makuuhuoneisiin ja kylppäriin.

Käynti makuuhuoneeseen.

Makuuhuone.

Makuuhuoneen näköalat sisäpihalle.

Kylpyhuone.

Kylpyhuone.

Kissojen oma vessapiste.

Toinen makuuhuone/työhuone.

Työhuone.

Työhuoneen näköalat kadulle.

Työhuoneen näköalat kadulle.

Käytävä takaisin olohuoneeseen ja keittiöön päin.