Me muutetaan!

Meidän kahden vuoden vuokrasopimus on loppumassa kesäkuun alussa. Kysäisimme jo hyvissä ajoin vuokraisännältämme josko hän tekisi meidän kanssa uuden toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen, mutta hänpä ei siihen sitten suostunutkaan. Mielellään omien sanojensa mukaan olisi pitänyt meidät tässä vielä 10 vuotta, mutta vaikka asunto ja naapuritkin ovat oikein mukavia, unelma omakotitalo asumisesta oli niin vahva että emme allekirjoittaneet enää uutta sopimusta nykyiseen asuntoon.

Ehdimme käydä katsomassa kolmea taloa, joista viimeinen oli juuri sitä mitä olimme toivoneetkin ja ehkäpä vielä vähän enemmän. Eikä vieläkään oikein meinata uskoa, että talon omistaja oli kuin olikin valikoinut meidän kaikkien halukkaiden joukosta onnellisiksi uusiksi vuokralaisiksi!

Eka talo oli hyvällä paikalla ja siitä löytyi kaikki mitä
haluttiin, mutta kunnossa oli aika paljon toivomisen varaa.

Toinen talo löytyikin isomman talon takapihalta.
Super hyvin pidetty ja nätti kuin mikä, autotalli vaan uupui.

Eli ei muuta kuin kamat kasaan ja uuteen osoitteeseen!
Tosin ensin joutuu pitämään näyttöjä tässä nykyisessä osoitteessa kunnes nykyinen vuokranantaja löytää haluamansa vuokralaisen.

Mikä musta tulee isona?

Luulin että tähän kysymykseen ei tarvitsisi enää miettiä vastausta, mutta näyttää nyt siltä että tämän pohdinnan edessä kuitenkin taas ollaan!

Aloitetaanpa ihan työhistoriani alusta.
Ihan ihka ensimmäinen työpaikka oli kesä-apulaisena varastolla lukio aikaan. Pakkailin sairaalatarvikkeita laatikoihin ja hurjastelin siinä välillä trukeilla pitkin varaston käytäviä. Sen verran mielekästä hommaa että kahden kesän jälkeen lukion päätyttyä, päädyin pidemmäksi aikaa pelottelemaan muita varastotyöntekijöitä trukkeilu taidoillani. Lopulta tuli kuitenkin aika miettiä josko jokin muu ala olisi se pidemmän tähtäimen juttu.

Mitään selkeää alaa ei ollut (silloinkaan) mielessä ja päätin lähestyä parikymppisenä asiaa sen kautta että mitä ammatteja olin ihan pienestä pitäen pitänyt maailman mahtavimpina. No niitähän oli kolme; Poliisi, arkkitehti ja eläinlääkäri.
Ensimmäinen houkutteli tuolloin eniten joten lähdin tutkailemaan mitä vaadittiin poliisikoulun pääsykokeisiin. Lopulta kuitenkin monen mutkan kautta löysin itseni vartijakurssilta ja seuraavat viisi vuotta juoksinkin eri firmojen auloista toiseen ottaen vieraita vastaan ja pitäen huolen pääkaupunkiseudun isoimpien yritysten kiinteistöjen turvallisuudesta. Tuli siinä sivussa vartioitua myös erään Helsingin ytimessä olevan kauppakeskuksen työmaata.

Siinä sivussa kävin myös lukemassa itseni suunnitteluavustajaksi, eli unelma arkkitehdin työstä oli hitusen lähempänä. Töitä ei kuitenkaan tuolloin ollut kyseisen tittelin haltijalle ja jatkoin vartijan uraani kunnes sain päähäni kokeilla onneani vielä eläinten parissa.
Puolisen vuotta jaksoin ajella pääkaupunkiseudulta Asikkalaan asumaan arkipäiviksi, jossa opettelin muun muassa ajamaan traktorilla ja hitsaamaan eläinten hoidon ohella. Vuoroviikoin opiskelun lomassa tein töitä navetassa lypsäen lehmät aamuin illoin ja sain olla jopa osallisena yhden vasikan syntymään. Lopulta kuitenkin jätin opiskelun kesken ymmärrettyäni että vaikka eläimet ovatkin lähelläni sydäntä, on ne kuitenkin parempi pitää lähellä vain omina lemmikkeinä eikä työnä.

Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo enemmän kiinnostusta teknisillepiirtäjillekin ja sain hyvin nopeasti paikan isosta suunnittelutoimistosta Helsingistä. Long story short, tuossa firmassa olen nyt ollut kypsät 11 vuotta piirtämässä piirustuksia erinäisille työmaille. Ja kyllä, myös edelleen etänä täältä Kaliforniasta saakka.
Pikku hiljaa ollaan kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että sanonta "aikansa kutakin" alkaa kuulostamaan sopivalle tähän kohtaa työhistoriaani.

Unelma-ammatti listani on kuitenkin jo tavallaan käyty läpi, joten mitäs nyt sitten?!

Kaliforniaan muuton jälkeen työpiste on muuttanut
muotoaan useasti. Ensimmäinen työpiste väliaikaisessa
asunnossa näytti enemmän kissojen raapimapuulta.

Seuraava työpiste olikin airbnb asunnossa jossa majailimme ennen
vuokra-asuntomme tyhjentymistä muutaman viikon. Näköalat oli mahtavat!

Lopulta päästiin omaan vuokra-asuntoon ja työhuone
oli sisustettu.

 

Töitä tuli kuitenkin lopulta tehtyä enemmän
muualla kuin siellä työhuoneessa..