torstai 10. elokuuta 2017

Taas Sausalitossa

Yllätämme itsemme yhä useammin Golden Gate Bridgen pohjoispuolelta. Sausalito on selkeästi vienyt pienen palasen sydämistämme ja onhan tuohon pikkuruiseen kylään myös helppo meiltä mennä. Sausalitoa ympäröi myös mahtavat maisemat ja vaellusreitit, joista ollaan päästy vasta nauttimaan pienen pieni osa.

Siksipä taas vaeltelupäivän jälkeen jäimme nauttimaan loppupäivästä Sausaliton kaduille ja rantaan.

Aiemmin emme olekaan eksynyt aivan Sausaliton pohjoispäässä
sijaitsevaan asuntolaiva alueeseen.

Siellä niitä on laituri tolkulla.

Eivätkä kaikki ole ihan perinteisen mallin mukaan rakennettuja.

Siellä se sumu lymyilee kukkuloilla.

Rannalla ei paljon muita näkynyt.

Paitsi yksi tuttu naama.

Keskustan tuntumaan on jätetty kaistale ihan rakentamatontakin maata.

Napa Street.

Litho Street.

Odoteltiin pöydän vapautumista Bar Boccen "takapihalla"
auringon laskiessa.

Sieltä se sumu illan pimetessä hyökkää kylään asti.




Marin Headlands

Jo tottuneesti suunnattiin viime viikonloppuna meiltä pohjoiseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan kävelty koko matkaa Golden Gaten tuolle puolen vaan hypättiin heti ensimmäisenä metroon joka vei San Franciscon Ferry Buildingiin, josta jatkoimme matkaa lautalla. Sausalitoon meiltä menee näillä kulkupeleillä hippasen alle tunti. Säästelimme jalkojamme tällä tavalla suunnittelemalleni reitille Marin Headlandsissä.

Sumuisena lauantai aamuna ensimmäiseen Sausaliton lauttaan
ei ollut ihan kamalaa ruuhkaa.

Meno oli mukavan tasaista tyynellä kelillä.

Sausaliton laiturissa puolen tunnin lauttailun jälkeen.

Tästä se nousu sitten alkoi.

Ja jatkui.

Sumu vaan lisääntyi ylös päin mennessä.

Rappusia riitti edelleen vaellusreitille päästessäkin.

Sumua oli kertynyt puihin niin, että tällä osuudella niskaan
tipahteli mojovia pisaroita.

Bobcat Trailillä ihailtiin laakson päällä kovaa kiitävää sumua.

Trailien risteyksessä.

Miwok Trailin noustessa yhä vaan ylemmäs, näköalat
peittyivät tyysti sumuun.


Oikopolku, joka tosin oli merkitty hankkimaani
vaelluskarttaan.

Eipä nopeasti voisi uskoa että tämän näköisessä ilmassa
olisi hikisen kosteaa.

Lopulta sukellettiin sumusta taas kukkuloiden itäpuolelle jossa sumu
hälveni ja nautittiin taas auringon paahteesta.





perjantai 4. elokuuta 2017

Eriskummallinen Torstai

Ilma on ollut San Franciscossa perus kesäinen, eli tuulinen ja sumuinen. Eilen kuitenkin Kaakosta hyökkäsi sateiden ja ukkosten kera todella hiostavan lämmin ilma (täällähän ei siis kesäisin sada). Tiedä sitten menikö ihmiset tästä ihan sekaisin. Samaan aikaan Haight-Ashburyssä ammuttiin miestä McDonaldsissa ja tuossa meidän viereisessä puistossa, Dolores Parkissa, ammuttiin kolmea miestä. Kyllähän täällä joka viikko ammuskellaan, mutta ei nyt keskellä kirkasta päivää!
Ja eikä nyt sillä että se koskaan kivaa olisi.

Ja sitten, satuin työskentelemään eilen kotona niin että näin koko ajan meidän kotikadulle. En tiennyt vielä mitään näistä ammuskeluista, kun huomio kiinnittyi kadulla kävelevään jamppaan. Kyllähän täällä hiippailee vaikka minkälaista tallaajaa, mutta tämä kaveri pisti silmään erityisesti. Hetken kuluttua kuulin helikopterien pörräävän aivan tässä meidän yllä ja yllättäen samainen jamppa käppäili rivakammin, nyt huppu vedettynä tiukasti päähän toiseen suuntaan. Kotisalapoliisina aloin heti selvittämään mitä on tapahtunut ja nopeastihan se internetti sen kertoi.
Vilkas mielikuvitukseni yhdisti heti tämän jampan puiston tapahtumiin.
Lupasin samoin tein etten enää ikinä työskentele ikkunan ääressä, etten vahingossakaan nää mitään mitä ei pitäisi.

Lämpimästä illasta nautittiin vielä terassilla ja lopulta kaikki päivän tapahtumat oli saatu kaikkoamaan mielestä. Ei muuta kuin tyytyväisenä nukkumaan. Kunnes sitten herättiin järkyttävään rysähdykseen 4:45. Sen arvasi äänestä heti, että joko joku meni rytinällä autotallin ovesta läpi tai postilaatikkoon oli murtauduttu. Pompattiin salamana ikkunaan ja siellähän olikin auto parkkeerattuna suoraan meidän talon edessä ja tihulaiset työssään. Eivätkä paljon välittäneet vaikka koko meidän talon edusta on valaistu...
Autossa istui naishenkilö joka kävi parhaillaan läpi isoa nippua postia. Samalla meidän postilaatikolta käveli autolle mieshenkilö. Heittelivät vielä turhiksi luokittelemansa postit auton ikkunasta pitkin katua kurvatessaan pois rikospaikalta. Kuinka mukavaa...
Postiläjä kadulla kertoo ettei oltu ainoat uhrit sinä yönä.

Täällä henkilöllisyyden varastaminen on kova juttu ja tällä tavalla se käy vallan kätevästi jos postilaatikkoon on jäänyt mitään roskapostia kummempaa. Tällä kertaa kuitenkin taidettiin koko talon porukka selvitä vaan säikähdyksellä ja todennäköisesti uudella postilootalla.

Tältä näyttää meidän talon postilaatikko.
Varsin järeän näköinen kapistus ja lukollinenkin vielä.
Posteljoonilla on avain jolla koko laatikon saa ylhäältä avattua.

Mutta tihulaiset tietää miten tälläinenkin kammetaan auki ilman avainta.
Ei ehkä posteljooni saa tätä enää kikkailtua kiinni.


Toisaalta parempi kuitenkin tämä kuin autotalliin murtautuminen.


torstai 3. elokuuta 2017

Kissanpäivät

Toisinaan saattaisin helpostikin sujahtaa kategoriaan "Crazy cat lady", mutta siihen nähden on meidän kateista tullut kirjoiteltua huomattavan vähän.
Nämä meidän itämaiset lyhytkarva leidit eivät juuri muuta päivisin touhua kuin etsivät sen lämpimimmän kohdan asunnosta ja retkottavat siinä kunnes jostain löytyy taas mukavampi paikka. Uni tuntuu näille maittavan vuosi vuodelta paremmin, varsinkin nyt kun heillä on mittarissa kohta jo 12 vuotta. Edelleen ovat kuitenkin yhtä ihmisrakkaita ja hiippailevat meidän perässä ympäri kämppää ja pitävät pitkää asuntoa laukkaratanaan naapureita ilahduttaen. Puhumattakaan joka iltaisesta/öisestä naukurallista.

Joskus se pehmoisin ja lämpimin paikka löytyy omistajan päältä.

Selkäpuolikin kelpaa joskus.

Tässä katsellaan telkkaria sohvalla.

Päikkärit sohvalla.

Sälekaihtimien varjo pitää lämpötilan juuri sopivana.

Mutta välillä onihan pakko nukkua suorassa auringon paahteessa.

Kun kukaan ei ole muistanut avata kaihtimia
tarpeeksi ajoissa.

Zen.
Mitä korkeammalla sitä parempi.

Se lämpimin paikka.



Täydellisesti asetuttu.

Perus aamu sängyssä.

Jahtaamassa aurinkoa.

Auringonpalvojat.

Kaikkeen pitää osallistua.

Ja mitä toinen edellä sitä toinen perässä.

Näin me nukutaan.

Tähän paikkaan osataan pyytää lupa.

Ehkä silti paras paikka on siskon vieressä.

Aurinko lämmittää.

Joskus tarvitsee aurinkoa myös masulle.

Ikkunalla on mukavaa myös pilvisenä päivänä.

Päikkäreillä.

Joskus lelut toimii halikamuna.

Venyttelytuokio.

Rentoa.

Kyttäyspaikalla.

Ja sitten taas tuli uni.

Melkeen untenmailla.

Nukkumatti on lähellä.

Kiltisti sylissä.