torstai 3. elokuuta 2017

Kissanpäivät

Toisinaan saattaisin helpostikin sujahtaa kategoriaan "Crazy cat lady", mutta siihen nähden on meidän kateista tullut kirjoiteltua huomattavan vähän.
Nämä meidän itämaiset lyhytkarva leidit eivät juuri muuta päivisin touhua kuin etsivät sen lämpimimmän kohdan asunnosta ja retkottavat siinä kunnes jostain löytyy taas mukavampi paikka. Uni tuntuu näille maittavan vuosi vuodelta paremmin, varsinkin nyt kun heillä on mittarissa kohta jo 12 vuotta. Edelleen ovat kuitenkin yhtä ihmisrakkaita ja hiippailevat meidän perässä ympäri kämppää ja pitävät pitkää asuntoa laukkaratanaan naapureita ilahduttaen. Puhumattakaan joka iltaisesta/öisestä naukurallista.

Joskus se pehmoisin ja lämpimin paikka löytyy omistajan päältä.

Selkäpuolikin kelpaa joskus.

Tässä katsellaan telkkaria sohvalla.

Päikkärit sohvalla.

Sälekaihtimien varjo pitää lämpötilan juuri sopivana.

Mutta välillä onihan pakko nukkua suorassa auringon paahteessa.

Kun kukaan ei ole muistanut avata kaihtimia
tarpeeksi ajoissa.

Zen.
Mitä korkeammalla sitä parempi.

Se lämpimin paikka.



Täydellisesti asetuttu.

Perus aamu sängyssä.

Jahtaamassa aurinkoa.

Auringonpalvojat.

Kaikkeen pitää osallistua.

Ja mitä toinen edellä sitä toinen perässä.

Näin me nukutaan.

Tähän paikkaan osataan pyytää lupa.

Ehkä silti paras paikka on siskon vieressä.

Aurinko lämmittää.

Joskus tarvitsee aurinkoa myös masulle.

Ikkunalla on mukavaa myös pilvisenä päivänä.

Päikkäreillä.

Joskus lelut toimii halikamuna.

Venyttelytuokio.

Rentoa.

Kyttäyspaikalla.

Ja sitten taas tuli uni.

Melkeen untenmailla.

Nukkumatti on lähellä.

Kiltisti sylissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti