Vauhdin huumaa

Pienenä ihastelin kesämökkimme ohi mopoillaan kiitäviä paikallisia poikia. Silloin ei vielä pojat kiinnostaneet niinkään, mutta ne järkyttävältä kuulostavat pienen pippuriset Honda Monkeyt kylläkin. Niistä tuhertelin piirustuslehtiöt täyteen lyijykynäpiirroksia ja haaveilin omasta pyörästä.

Koskaan en itselleni mopoa saanut, koska "Eihän tytöt aja mopolla" ja ""Se on poikien juttu"...Pah! (Korvasin tämän vääryyden muilla epätyttömäisillä harrastuksilla, tietenkin.)

Noh, vuosia tuosta eteenpäin päätin yllättää poikaystäväni hänen 30v.- päivänään ostamalla hänelle moottoripyöräkortin. Luonnollisesti tämän jälkeen ilmestyi ensimmäinen moottoripyörä. Harley Davidson Sportster Nightster. Ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni moottoripyörän kyytiin, se oli jännempää mitä olin kuvitellut... Joka kevät astelin täristen kyytiin ja syksyyn mennessä olin juuri päässyt kiinni vauhdin hurmaan, kun pyörää jo ajettiin talviteloille.

Moottoripyöräretket saivat aivan uuden ulottuvuuden 2013. Los Angelesissa päähän pistona vuokrattu,  jälkeen päin ajatellen ehkä meidän tarpeisiin turhankin kookas, harrikka sai omat jännityksen rippeeni viimein katoamaan. Voi sitä autuutta kun pääsi kurvailemaan Hollywood Hillsien mutkateitä t-paita päällä ja suunnata majapaikkaan vasta auringon laskettua. Ei tarvinnut pelätä hetkenä minä hyvänsä alkavaa vesisadetta tai hytistä alle 15 asteen "kesäsäässä". 

Seuraavana vuonna Las Vegasissa oli jo suunnitellumpi pyöränvuokraus tutuksi käyneestäEagleRider-vuokraamosta. Jo pelkkä Dead Valleyn kuumuus oli todellakin kokemisen arvoista. Harvoin sitä hiki virtaa pitkin naamaa moottoripyörän kyydissä. Niitä pitkiä aavikon poikki halkovia pikkuteitä jäi sen verran ikävä, että uusi reissu kuumuuteen alkoi muhimaan päässä jo reissun päällä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Voihan sen arvata kun kuski on päässyt testailemaan erilaisia moottoripyöriä, alkaa omakin pyörä tuntumaan pieneltä tai vähintäänkin jotain muutosta alkaa kaipaamaan. Niinpä perheeseen muutti juuri MP-messujen kynnyksellä uusi HD. Nähtäväksi jää minkälaisen muutoksen Raadoksi nimeämäni vuoden 1973 Shovelhead tulee kokemaan!

Fifty Shades Of Grey

Minä olen yksi niistä jotka ovat odottaneet tulevaa Fifty Shades Of Grey -elokuvaa kuin kuuta nousevaa. Ja vihdoin odotus alkaa olemaan loppusuoralla, kun elokuva tulee kuukauden päästä teattereihin! Jeee!!!

Edellisestä elokuvateatterissa näkemästäni elokuvasta on tooodella pitkä aika. Jotenkin se on mukavampi ja helpompi käpertyä oman sohvan nurkkaan mutustamaan niitä leffakarkkeja, kuin raahautua monen sadan ihmisen kanssa samaan paikkaan. Mutta nyt saattaa olla sellainen tilanne että joutuu tämäkin laiskamato sieltä oman sohvan nurkasta vaivautumaan ihan ihmisten ilmoille katsomaan tätä ihmettä.

Tästä elokuvasta on puhuttu paljon jo pitkästi ennen kuvauksien aloittamista. Fanaattisimmat fanit kuvittelivat päähenkilöiden rooleihin ties ketä Hollywoodin namuimpia tähtösiä ja toisille miespääosan vaihtuminen juuri kuvausten alkaessa oli myös kova pettymys. Itse henkilökohtaisesti olen todella tyytyväinen tähän nykyiseen parivaljakkoon.

Jamie Dornan saattaa olla toisille tutumpi lehtien sivuilta mainoskuvista, kun taas toisille Once Upon a Time tai The Fall -sarjoista. Myös Dakota Johnson on paistatellut parrasvaloissa jo pitkään, paljolti myös äitinsä Melanie Griffithin vierellä. Usealle tuttu myös Ben and Kate -sarjasta. Näyttelijävalintojen lisäksi on kuohuttu myös elokuvan seksiä tihkuvasta sisällöstä ja jopa myös päähenkilöiden alkoholinkäytöstä. (lähinnä kuitenkin kai vain Suomessa, yllätys!) Ja kyllä, onhan tarina täynnä kumpaakin. Jopa jossain määrin niin paljon, että mietin voiko seksiin ja siitä lukemiseen muka oikeasti kyllästyä. Voi.

Silti lopulta parhaita kirjoja koskaan, kaiken sen yllä mainitsemani takan on myös todella riipaisevan kaunis tarina kahdesta ihmisestä yhdessä ja erikseen.

Ja tiestysti kirjoja joista ensimmäiseen tämä elokuva perustuu, on olemassa kokonainen trilogia. Joten jatko-osia jo odotellessa ;)

Jos et ole lukenut kirjoja, LUE!

♪ ELLIE GOULDING - LOVE ME LIKE YOU DO

Töihin paluun vaikeus ja matkakuume

Töissä istuminen ahdistaa. Ajatukset pyörii lähes taukoamatta matkustamisessa.

En tee yleensä uuden vuoden lupauksia, mutta tavallaan tuli päätettyä että jos tänä vuonna ei matkustaisi Amerikkaan, kun siellä on nyt tullut useampana vuotena rampattua enemmänkin kuin vain kerran vuodessa. Ja kuinkas sitten kävikään, ensimmäinen kokonainen viikko tätä vuotta meneillään ja jo eilen katselin lentoja Meksikoon...

Ei näin!

Voisihan sitä välillä reissata Euroopassakin tai ihan vaan vaikka Suomessa. Hieman häpeillen voin paljastaa etten ole käynyt Raahea pohjoisempana tässä maassa. Joko olisi aika? Onhan Suomessakin kaikkea nähtävää ja joskus nätti ilmakin, kuten Loppiaisena Helsingissä. Oli kivasti pakkasta ja aurinko paistoi.

Joku siinä Amerikan mantereessa vaan silti vetää puoleensa...

♪ RYAN ADAMS - NEW YORK, NEW YORK

Maanantai vaiko perjantai - Siinäpä vasta pulma!

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen... no kaikkihan sen tietää, ettei ne aina niitä ihan parhaimpia päiviä ehkä ole. Toinen jalka lepää vielä lomalla, kun toinen yrittää epätoivoisesti rämpiä päivässä eteenpäin. Pää on vielä ihan jumissa, eikä näy työkavereistakaan jälkeäkään.

Noh, yleensähän sitä yrittää tsempata itseään, että "Kyllähän tämä taas tästä" ja "Kohta sitä on taas motivaatio kohdallaan". Mutta kun huomennahan on TAAS lomapäivä! Pyh tsemppauksille, oon rehellisesti vielä tämänkin päivän ihan lomakoomassa ja mietitään sitä motivaation kohotusta sitten taas keskiviikkona. 

  ♪  SUSIE SUH - HERE WITH ME

Lomamoodi

Kahden viikon loma alkaa epäilyttävästi lähestymään loppuaan ja arki alkaa kurkkia jo nurkan takaa, vaikka vielä voisi aivan hyvin jatkaa tätä sohvan nurkassa loikoilua kissojen kera. Vuoden ensimmäinen viikonloppu on mennyt totaalisesti herkkuja napostellessa ja Netflixin antimia surffaillessa. Mikä järkyttävintä, voisin jatkaa tätä vielä ainakin yhden päivän lisää. Järki tosin jo sanoo, että pitäisi varmaan näyttää nenäänsä joskus ulkonakin. Kuinkas monta päivää edellisestä kerrasta olikaan...

Uuden vuoden aloitus

Vielä ei ihan ole päästetty irti vuodesta 2014, vaikka jo eletään vuoden 2015 toista päivää.

Viime vuosi oli täynnä mahtavia matkoja ja paljon rakkautta. Niihin palataan kuvien ja muistojen kera varmasti vielä monen monta kertaa. Mutta muistojen lisäksi on luvassa uusia matkoja ja toivottavasti yhtä huikeita kokemuksia.

Ja tietysti tämä uusi blogi <3