Pitkä viikonloppu Detroitissa

Useammin kuin kerran meiltä kysyttiin kun kerroimme että olimme matkustamassa Detroitiin, että miksi ihmeessä. Meillä oli erittäin hyvä syy matkata tuohon ilmeisen vieroksuttuun matkakohteeseen, nimittäin kaveripariskunnan hääjuhlat.

Nelisen tuntia kestäneen lennon jälkeen piti suunnata ensimmäisenä autovuokraamolle, koska Detroitissa ei kulje juuri mikään muu kuin yksityisauto. Ja koska ilta oli kääntymässä jo yön puoleen, niin käytiin hyvin amerikkalaisesti autokaistaa pitkin hakemassa iltapala Burger Kingistä!

Ilman autoa ei päässyt mihinkään.

Itse hääjuhlan lisäksi pääsimme mukaan ottamaan valokuvia mitä mahtavimmissa Detroitin maisemissa. Ajelimme hääseurueen kanssa pitkiä välimatkoja valtavia moottoriteitä pitkin, kävimme niin lähellä Kanadan rajaa kuin vain pääsimme ja illan hämärtyessä ajelimme maineeltaan pahimpien seutujen halki juhlapaikalle.

Belle Isle keskellä Detroit -jokea.
Taustalla Detroit.

Poseerausta Belle Islellä.

Seinämaalauksia oli enemmän kuin puhelimen muistiin olisi mahtunut.

Suurin osa viikonlopusta meni kuitenkin keskustan ulkopuolella. Saimme osallistua hääpäivän valmisteluihin ja morsiamen äidin kotona kiitospäivän ruokailuun (kiitospäivää juhlittiin jo nyt kun kaikki olivat samaan aikaan kaupungissa). Oli kalkkunaa lisukkeineen ja jälkiruoaksi tietysti kurpitsapiirakkaa!

Perinteikkäällä omakotitalo -alueella.

Juuri uunista tullut täytetty kalkkuna. 

Yhden illan ehdimme viettää myös Detroitin keskustassa illastaen ja kierrellen katuja Halloween -humussa.

Joku General Motorsin rakennus.

Detroit -joki. Toisella puolella Kanada.

Detroit on todellakin vierailemisen arvoinen kaupunki, aivan omanlaisensa paikka.

Puoli vuotta

Niin se kuusi kuukautta vilahti silmien edestä ihan kuin huomaamatta. Toisaalta tuntuu että on ollut täällä vain hetken ja toisaalta taas tuntuu kuin kuukausia olisi vierinyt jo rutkasti enemmän. Koko ajan kaikki tuntuu vain enemmän tutulta, mutta silti paljon on vielä uusia ja ihmeellisiä asioita edessä melkein päivittäin.
Ei mene montaa päivää viikosta etteikö tulisi miettineeksi sitä, miten kiitollinen tästä mahdollisuudesta täällä asumisesta onkaan. Ja vaikka epävarmuuden musta varjo vaanii jokaisen nurkan takana, on yritettävä nauttia jokaisesta päivästä sellaisena kuin ne vastaan tulevat!

Tänäänkin oli aurinkoinen päivä.

Retki Sausalitoon

Muutama viikko sitten päätettiin vihdoin lähteä jorpakon yli pohjoiseen eli Sausalitoon. Mitään ihmeempiä suunnitelmia ei laadittu, vaan ainut ajatus oli mennä tuohon pikkuruiseen rantakylään lautalla ja katsotaan sitten mitä keksitään.

San Franciscon satamarakennus lautan kannelta.

Bay Bridge Oaklandiin.

Angel Island matkan varrella.

Sausalito häämöttää jo edessä. Onneksi.
Kummasti hypittiin isoissa aalloissa vaikka reilut 700 henkeä vetävä paatti oli aika isohko.

San Franciscon pilvenpiirtäjät näkyy hyvin Sausaliton rantaan.

Hyvin samannäköisiä katuja kuin San Franciscossakin.

Tsunami vyöhykkeellä.

 Aikamme tepasteltiin Sausaliton keskustaa edes takaisin kunnes pysähdyttiin lounaalle ja mietintä tauolle. Heitettiin ilmaan ajatus että käveltäisiin Sausalitosta Golden Gate Bridgen yli kotiin. No, sehän kuulosti just niin meidän jutulta, että ei sitä kauaa tarvinnut miettiä. Nokat kohti etelää.

Maisemat vähän ylempää.

Golden Gaten pohjoispääty.

Mahtavat teräsristikot.

Ihan suoraa reittiä ei sillalle kävellen ole.

Hyvä opastekyltti, ehkä ensi kerralla kävellään Meksikoon asti.

Vihdoin päästiin sillan viereen, mutta kerran se piti vielä alittaa.

Alkuosa sillan kaiteesta on jatkettu verkolla, ettei kukaan heitä mitään alla kulkevien päälle.

Nätti maisema.

Silta on lähes 5km pitkä ja siltä se kyllä jossain vaiheessa alkoi tuntumaankin.

Lopulta oltiin taas tukevasti San Franciscon puolella.
Presidion asuinalueen talot poikkeaa aika paljon muusta San Franciscon rakennuskannasta.

Kauniit maisemat hautausmaalta.

Suosittelen Sausalitossa käymistä kaikille ja Golden Gaten ylikin tulemista, tosin kävelyä kertyi taas itselle tuosta matkasta reipas 19km ja ihan heti en lähde siltaa ylittämään uudestaan, ainakaan kävellen. 

Sateinen viikonloppu

Vihdoin ja viimein saatiin San Franciscoon ja sen lähialueille vettä taivaalta! 
Nelisen kuukautta meni ilman tipan tippaa täällä Noe Valleyn ja Missionin rajalla. Vaikka auringonpaiste ja lämmin ilma (ainakin useampina päivinä) on ollu vain pelkkää plussaa tänne muuttamisessa, on sillä myös kääntöpuolensa. Kuivuus on iso ongelma Kaliforniassa. Tuntuu ettei siitä tänä vuonna enää ole jaksettu uutisoida niin paljon kuin edellisinä vuosina, mutta kuivuus on vuosi vuodelta vain pahempi ja vettä yritetään säästää kaikin keinoin. 
Yhä useammalla pihalla kasvaa kukkien ja pensaiden sijaan kaktukset ja muut vähemmän vettä kaipaavat kasvit. Nurmikot on korvattu puuhakkeella ja soralla. Yhdessä kahvilassa tuli vastaan hellepäivänä vesiautomaatti jonka kyljessä muistutettiin, että jos ei varmasti ole kova jano niin vettä ei kannata tuhlata..
Veden turhaa kulutusta yrittää myös välttää kotona. Ensimmäisessä asunnossa tästä olikin oikein kirjalliset ohjeet. Ehkäpä oleellisin on ettei suihkussa valuttele vettä tunti tolkulla, vaan max. 10 minuuttia pitäisi riittää. Astiat ja vaatteet pestään myös vettä säästämällä. Ja ohjeessa jopa kehoitettiin vetämään vessa mahdollisimman harvoin. 

Kaikki toimii parhaalla näkemällään tavalla.

Mutta varmasti sanomattakin selvää, että sitten kun vesisade on vihdoin tuloillaan, siitä uutisoidaan. Ja paljon. Jo viikkoa ennen alkoi uutisissa näkymään varoituksia tulevasta myrskystä ja ohjeistusta siitä miten siihen pitäisi varautua. Koska toki tässä kaupungissa kaikki menee aivan sekaisin kun pienikin määrä vettä tipahtaa taivaalta. Ihan kuin kaikki oltaisiin VR:n junassa ensilumen aikaan.

Varoiteltiin tulvista, liukkaista teistä, sähkökatkoksista, putoavista sähköjohdoista, kaatuvista puista jne. Ja tähän varauduttiin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Hätävaraksi tarkoitetut vesikanisterit käytiin läpi, taskulamppujen patterit testattiin, kaappiin ostettiin muutama ylimääräinen tölkkiruoka niin ihmisille kuin kissoillekin ja vara-akut ladattiin täyteen puhelimia varten. 

No mitään myrskyähän ei sitten tullut. Ainakaan Suomalaisella mittapuulla. Satoi ihan normaalisti kolme päivää. Välillä jopa vähän aurinko pilkisti pilvien lomasta, ennen kuin taas alkoi uusi sade. Lähistöllä meni sähköjä poikki ja oli kyllä kaatunut puitakin, mutta ei meillä. Myös pelti oli ruttaantunut tavallista enemmän teiden päällä, sitä en kyllä ihmettele. 

Mekin pysyteltiin lauantai kiltisti sisällä koko päivä, mutta sunnuntaina oli jo pakko lähteä ihmettelemään että miltä se sade nyt oikein tuntuikaan. Ihan kuin sen olisi näin lyhyessä ajassa mukamas jo unohtanut. Kierreltiin muutama kilometri lähikatuja ja sentään yhteen pudonneeseen sähköjohtoonkin törmättiin, mutta siinä oli myrskytuhot mitä me kohdattiin.

Kotikatu perjantaina kun sade alkoi.

Ei näkynyt tulvaa meidän kadulla.

Pimeää oli.

Ja jokaisessa ikkunassa oli vesipisaroita.

Sunnuntain sademaisemat Castro-Duncan Open Spacen huipulta.

Ei ollut muita ulkoilijoita liikenteessä.

Twin Peaksit häämöttää taka-alalla sadepilvien lomassa.
Sutro Tower sen sijaan katoaa täysin pilvien sekaan.

Mutta niin se taas sadepäivien jälkeen näyttää tulevan poutasää.

Viikko alkaa pilvettömällä taivaalla ja mittari näyttää aamulla +16C