tiistai 20. marraskuuta 2018

Pahinta savua karkuun

Viime viikonloppuna meidän oli tarkoitus lähteä yhdeksi yöksi Bodega Bayhin moottoripyörällä. Hotelli oli jo varattuna, mutta ilmanlaatu oli sen verran punaisella että nopeiden päätösten myötä otettiinkin naapurin auto vuokralle ja lähdettiin sillä köröttelemään pohjoisen suuntaan. 


Motari 101 San Rafaelin kohdalla oli melkoisen tyhjä,
eikä edessä olevista maisemista juuri saanut nauttia.


Tehtiin pieni mutka aiemmin suunniteltuun matkaan
ja käännyttiin Sonomaan johtavalle tielle.

Tupsahdettiin syksyisten viiniviljelmien keskelle.


Sonoman keskusta oli suht savuton.

Käytiin aamupalalla Sunflower kahvilassa, ulkona ei
juuri kukaan viitsinyt istua.

Siinä hörpitään aamukahvia uutisten kera.

Seuraavaksi matka jatkui Ravenswoodin viinitilalle joka meinasi
palaa viime vuoden maastopaloissa.

Päivän ajopeli.

Mentiin hakemaan kuukauden viinejä, mutta pitihän
niitä maistella siinä samalla!

Aina niin nätit maisemat.

Symppis tie Sonomasta kohti rannikkoa.

Savu sankkeni yllättäen.

Tässä kohtaa mietin että pitäiskö tuolla edessä näkyä meri.

Korppikotkat istuskeli langalla kuin mitkäkin pikku tiput.
Tämä oli maisema hotellin parvekkeelta.

Pienen kävelymatkan päässä hotellilta oli tälläinen karkkikauppa!



Olihan ne maisemat aika kuvauksellisia savun peitossakin.

The Tides ravintolan terassilla istuttiin hetki.
Muutama hyljekin kävi moikkaamassa.

Tältä näytti aurinko kello neljä iltapäivällä.
Välillä kun savu vähän hälveni se jopa lämmitti.


Lopulta päädyttiin syömään hotellin viereiseen Lucas Wharf ravintolaan.

Jaska Jokunen tervehti ovella!

Auringonlasku.

Seuraavana aamuna ei ollut savusta juuri tietoakaa ja näin kaunis
maiseman tervehti meitä hotellin parvekkeelta.

Uskaltauduttiin pienelle kävelylle Bodega Bayn edustalla olevalle niemelle.

Hienot oli maisemat mantereelle päin.

Merileijonista lähti kova ääni läheisellä pienellä saarella.

Sielä niitä jossain oli äänestä päätellen.

Matka jatkuu.



Sisämaahan päin vähänkään mennessä tuli sankempi savu vastaan.

Löydettiin toinen kävelypolku.

Toi tossa edessä on simpukka.

Koko ranta oli simpukoita täynnä.

Nättiä!


Ajettiin Nicasion kautta kotiin rantatien sijaan.

Täälläkin oli jotain kävelypolkuja, ens kerralla sitten!

Tästä kohtaa Golden Gate Bridgeä näkyy yleensä kaupunki
tuolla vasemmalla. Ei näkynyt muuta kuin savua.


Joka vuotiset maastopalot

Mitä tästä tilanteesta nyt enää voi oikein sanoa. 
Katselin kuvia ja videoita viime viikolla Paradisen kylästä ja sen lähettyviltä. Siitä kaaoksesta kun ihmiset ovat yrittäneet paeta valtavaa tulimerta, joka kulkee nopeammin eteenpäin kuin autojono edessä. Itkin sitä miten ajattelevaisia ihmiset olivat olleet kaiken sen kaaoksen keskellä päästäessään eläimet ulos kodeistaan, aitauksistaan ja karsinoistaan, antaakseen niille edes jonkinlaisen mahdollisuuden selvitä.
Näin kuvia ja videoita jotka eivät tule unohtumaan kovin helpolla. Mutta olen nähnyt niitä jo joka vuosi täällä asuessa. Joka vuosi palot ovat toistaan pahempia, eikä enää oikein meinaa löytyä sanoja kertomaan koko tilanteen kauheudesta.
Tuntuu typerälle itse valittaa savusta, joka on kiusannut tämän reilun viikon ajan koko Bay Areaa, kun meillä ei muuten ole mitään hätää täällä. Ilmanlaatu kuitenkin kävi muutamina päivinä uutistoimistoiden mukaan maailman huonoimpana, mikä on kai jonkinlainen saavutus. Olen onnellisessa asemassa kun voin valita menenkö ulos ja olenkin pysytellyt sisätiloissa niin paljon kuin mahdollista. Kurkkua korpeaa silti vaikka olisikin ollut vain kotona suht puhtaassa ilmassa.

Toivotaan että ennusteen sateista tälle viikolle toteutuvat!

Normaali ilma vs. savuinen ilma

Uusi harrastus


Hennatatuoinnit ovat kiehtoneet minua jo pitkään, mutta syystä tai toisesta en ole tullut ajatelleeksi koskaan moisia käydä jossain ottamassa iholleni tai saatika sitten tehdä itse. Kesällä katselin Pinterestistä monettakohan kertaa kuvia hennatatuoinneista kunnes äkkäsin googlata saisinko oikeanlaiset aineet jostain täältä lähistöltä. Ja tokihan Oaklandistä löytyi luonnonhennaa myyvä henkilö joka myös tekee itse kuvioita asiakkailleen.

Siltä istumalta tilasin jauheen, öljyt ja arkit joista tehdä hennatahnalle tötteröitä. Posti kiikutti tilaukseni perille kahta päivää myöhemmin. 
Pastan sekoittamiseen ja tötteröiden valmistamiseen meni yllättävän kauan aikaa ensikertalaisella. Tahnasta tuli kuitenkin tasaista ja sain lähes 20 tötteröä täytettyä ja varastoitua pakkaseen. 

Kiehtovinta koko hennatatuoimisessa on itselleni se että oma iho on oman taiteen pohjana ja lopputuloksen väri vaihtelee ihon kohdasta riippuen. ja toki myös ihmisestä riippuen.
Alla ensimmäisiä kokeiluja omaan ihoon.

Ensimmäinen yritys. Tahna vielä iholla.

Tahna poistettu iholta sen oltua siinä kahdeksan tuntia.

48 tuntia tahnan poiston jälkeen.

Ensimmäinen yritys oikeaan käteen.
Oikeakätisenä ei ihan niin hankalaa kuin pelkäsin!

Ensimmäinen vasemman käden
hennatatuointi paranneltuna.

Tämähän ei sitten ollutkaan niin helppoa kuin ajattelin.
Kurkotteleminen omaan jalkaterään tunninkin verran on jo
aika työlästä, puhumattakaan suorien viivojen piirtämisestä!

Pidemmälle jalkaan onnistui vähemmällä tuskailulla.

Oikeaan käteen harjoittelua lisää.
Vanha henna näkyy vielä vähän uuden alla.

Ja sitten se alkoi sujumaan paremmin!

Uusia tekniikoita.

Isompi ja yksityiskohtaisempi hennatatuointi.
Hennatahna vielä iholla.

Noin kymmenen tunnin jälkeen juuri tahnan poiston jälkeen.

Tyytyväinen taiteilija!

Ensimmäinen kokeilu kämmenen puolelle!
Sain muutaman kuukauden jälkeen uusia ideoita ja pitihän niitäkin kokeilla. Onnistui mielestäni kivasti ja vasen käsi on harjaantunut kummasti. Vaikkakin seuraavana päivänä sen kyllä huomaa sormissa että on tullut puristettua hennatahnatuubia monta tuntia!