Kissat maailmalle

Varmasti eniten stressiä aiheuttava tekijä tässä koko prosessissa on ollut kissojen muuttaminen maailman toiselle puolelle.

Kissat on pieniä stressipalleroita jo mökille autolla matkaamisestakin, joten hieman arvelutti miten ne selviävät lentokoneessa monen monta tuntia. Ja vielä välilaskun kanssa. 

P.s joku lentoyhtiö voisi taas alkaa lentämään suoraan Helsingistä San Franciscoon.

Myönnettäköön, että välillä tuli mietittyä että olenkohan se todellisuudessa vain minä itse joka tässä stressaa. Voihan se olla että kissat hätääntyy vaan siitä että itse hätäilen.
Noh, kuitenkin. Kissoja on siis kaksi ja alunperin hirvittävän pähkäilyn tuloksena päätettiin että halutaan ne matkustamoon. Nämä karvakaverit ovat itämaisia lyhytkarvoja ja rodulleen tyypillisesti hyvinkin hinteliä. Kylmettyvät siis myös hyvinkin nopeasti. Joten ostin tytöille matkustamoissa hyväksytyt Sturdin pehmeät kantokassit siinä toivossa että kaikki matkustamme matkustamon puolella. 

Jämäkän tuntuiset Sturdin kantolaukut

Sen jälkeen valittiin lentoyhtiöksi lemmikkiystävälliseksi itseään mainostava KLM. Lentolippuja hankkiessa kuitenkin selvisi että Euroopan sisäisillä lennoilla saa olla vain yksi lemmikki matkustamossa, muut menevät ruumaan. Järkyttävä takapakki. Meille oli kuitenkin heti selvää ettei siskoksia voi alkaa erottamaan.

Niinpä päädyimme siihen että hankimme toisen IATA:n hyväksymän kovan kantokopan vanhan kaveriksi ja varasimme kissoille paikat ruumaan. 

Marchioro Clipper Cayman 2 kopat

Koskaan aiemmin ei siis lemmikin kanssa olla lentokoneella matkustettu ja kauhukseni lueskelinkin että turvatarkastuksessa kissa pitäisi ottaa pois kopastaan. Ymmärrettävää kyllä, onhan se koppa tutkittava ennen lentokoneeseen menoa.. 

Check-in

Ja näinhän siinä tosiaan kävi. Kun laukut oli checkattu lennolle, kissojen koppeihin teippailtu lippusia ja lappusia, siirryimme hieman kauemmaksi tiskeistä ja seuraamme liittyi henkilö jonka tehtävänä oli käydä kantolaitteet läpi, tyhjinä. Eihän siinä muu auttanut kuin kissa kerrallaan ulos ja tiukasti miehen sylissä kun koppa syynättiin. Tässä vaiheessa sai myös täyttää kopan ritilikössä roikkuvat juoma - ja ruokakipot. Meillä oli myös extrana jyrsijöille tarkoitetut juomapullot, yllättävän hyvin muuten hoksasivat miten niistä saa juotua!

Tämän jälkeen ei muuta kuin heipat kissoille kun ne jostain takaovesta vietiin eteenpäin.

Kyllähän ne kissatkin hieman hätääntyneiltä näyttivät, mutta luulen että eniten rauhoittavia olisin tilanteessa tarvinnut itse. Sykemittari ranteessa kertoi lukemia yli 90:n...

Hauskasti portilla vielä nähtiin kun kissat lastattiin koneeseen. 

Siellä ne kissat oli ensimmäisessä laukkukärryssä pohjimmaisena.

Kissat nosteltiin ruumaan kiitettävän varovasti.

Lento oli siis Amsterdamin kautta ja siellä vielä koneessa istuessa huomasin kun kisujen kopat päätyivät yhteen laukkuvaunuista ja seuraavalle lennolle mentäessä saatiin kysymällä selville, että kissat lastataan koneeseen viimeisenä, jotta eivät häiriinny kaikesta metelistä. Koneessa jo sitten istuessa lentoemo tulikin meille kertomaan, että kissat ovat kuin ovatkin ruumaan lastattu.

10 tunnin päästä San Franciscon kentällä maahantulotarkastuksesta selvinneenä suuntasimme package claim- aulaan. Jo pitkältä bongasin tutun näköiset kopat seinän vierestä animal carrier- kyltin alta. Pelkäsin että tytöt olisivat aivan ryytyneitä matkasta, jos edes hengissä, mutta siellä ne ihan normaalisti tervehtivät meitä kun kuulivat ja näkivät tutut ihmiset. 

Muutamat lisäteipit ja paperit olivat saaneet matkanvarrella.

Tullauspisteessä eivät enää kissoja sen enempää kiusanneet, vain kiinninäinen kissanruokapussi oli pengottava esiin tarkastusta varten ja olimme vapaat jatkamaan matkaamme asunnolle.

Kun tytöt päästettiin pitkän päivän jälkeen uuden asunnon tarkastukseen, oli kyllä meno hieman kankeaa. 

Pikku hiljaa ne siitä kuitenkin ovat vetreytyneet ja ruoka ja juoma on kelvannut. Omassa vessassakin on muutaman päivän jälkeen alettu käymään ihan normaaliin tapaan.

Uudet hajut ja äänet kiinnostaa niin paljon ettei meinaa unikaan maistua. 

Kotoa otettiin tuttu ja turvallinen peitto mukaan, joka olikin selkeästi
tytöille turvapaikka heti uuteen asuntoon tullessa.

Kaikki näyttäisi siis menneen paremmin kuin kukaan osasi aavistaakaan!