"Katsotaanpa kartasta."
"Tässä suht lähellä on joku Glen Canyon Park, mennään kattomaan sitä."
Ja näin päästiin taas seikkailun äärelle.
Glen Canyon Parkiin on meiltä kolmisen kilometriä, ylämäkeen. Käy ihan urheilusta. Muutaman kerran piti jäädä puuskuttamaan kävelytien reunaan, mutta mikäs siinä kun voi samalla ihastella maisemia sykettä tasaillessa.
Hyvä päivä tuli valittua tälle kävelyretkelle, koska sumua ei juurikaan tuolla kukkuloiden huipulla ollut, niin kuin yleensä on. Täällä mäenrinteen alaosassa asustellessa myös tulee unohtaneeksi välillä sen, miten paljon tuolla korkeammilla paikoilla tuulee ja miten pirun kylmä siellä on. Ylämäkeen tarpoessa ilmestyneet hikikarpalot häipyivät otsalta alta aika yksikön ja hupparia yritti kääriä lämpimämmin ympärilleen. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut palella. Kun pääsi kanjonin pohjalle, aurinko porotti siniseltä taivaalta ilman pienintäkään tuulenvirettä.
Kävelyreitit kiertelivät pitkin kanjonin rinteitä ja pohjaa, eikä muita ihmisiä juurikaan ollut paikalla. Mukavan rauhallista ja hiljaista. Glen Canyon Park, me tullaan vielä toistekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti