keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Tunteiden vuoristorataa

Itkupotkuraivareita, kihelmöivää odotusta, hysteerisiä itkukohtauksia, kutkuttavaa jännitystä, paniikkia, turhautumista, pakahduttavaa ikävää, iloa ja surua. 
Siinä nyt päällimmäisenä mieleen tulevat tunnetilat, mitä tässä ollaan läpikäyty menneinä kuukausina. 


Kävelylenkit auttaa pistämään ajatukset järjestykseen.

Hyvänä esimerkkinä muutamia viikkoja sitten tehty matka miehen kanssa mökille. Tunnelma oli oikein hyvä, kun pitkästä aikaa oltiin pääsemässä kaikesta muuttohässäkästä keskelle mökkimaisemia. Ajeltiin pitkin moottoritietä, aurinko paistoi ja radiosta soi joku hyvä biisi. Se biisi vaan sattui tuomaan mieleeni ne kaikki ihanat ihmiset, joita olen jo ennakkoon alkanut täällä ikävöimään ja sain järkyttävän itkukohtauksen aikaiseksi. Mies kauhuissaan yrittää kysyä, että mikä nyt on ja minä yritän itkun seasta saada sanottua että kaikki on itse asiassa todella hyvin, mutta kun tuli vaan kavereita ikävä. Että sillälailla.

Alkaa olemaan aika hyytynyt olo niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tilanteesta kertoo paljon sekin, että uni ei meinaa tulla enää iltaisin ja aamulla herätään jo ennen auringonnousua. Pienimmätkään asiat eivät meinaa pysyä mielessä. Olen siis asioiden unohtelun mestari, ihan noin niin kuin normaalistikin. Saatika sitten nyt..


Rauhoittavaa maisemaa Helsingin edustalla.

Kaiken tämän keskellä pitää välillä pysähtyä ja miettiä että kaikki tämä on sen arvoista, että on saatu tälläinen tilaisuus, vaikka elämän muuttaminen maailman toiselle puolelle välillä tuntuukin vähän haasteelliselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti