perjantai 1. huhtikuuta 2016

Viisumihaastattelu

Aika viisumihaastatteluun Suomen Yhdysvaltain konsulaattiin saatiin vihdoin varattua, kun ensin Amerikassa lakimiehet olivat saaneet paperit nippuun ja mies ne allekirjoitettua. Meidän tehtäväksi jäi täyttää kummallekin DS-160 lomake ja maksaa viisumianomismaksut.
Olihan siinäkin lomakkeessa omat haasteensa ja pähkäilyt mitä mihinkin kohtaa piti laittaa, vai pitikö laittaa mitään. Onnellisessa asemassa ollaan oltu sinäänsä, että Amerikassa lakimiehet ovat hoitaneet suurimman paperityön ja on ollut joku jolta kysyä kysymyksiä jos sellaisia olisi sattunut tulemaan matkan varrella. Pähkäilemällä ollaan selvitty kaikista ongelmakohdista ja neuvoa on kysytty ainoastaan oman työni suhteen.

Itse haastatteluaika saatiin varattua yhteiseksi.
Heti virkeänä siis tänä aamuna 7:45 suunnattiin Kaivopuistoa kohti. Portilla annettiin passit vartijalle ja päästiin turvatarkastukseen hetken odottelun jälkeen. Nerokkaasti olin noudattanut ohjeita ja jättänyt laukkuni autoon, mutta ranteessa ollut aktiivisuusranneke ei tullut mieleenikään, että sellaista ei saa sisään viedä. Näinpä se sitten jäi narikkaan yksinään odottelemaan.

Seuraavan rakennuksen odotustilassa nappasin numerolipun ja jäin odottelemaan perässä tulevaa miestä. Aika tuntui pysähtyvän. Arvioin tulleeni sisään noin 8:15, aika meille oli varattuna 8:20. Missään ei ollut kelloa ja kun se rannekekin jäi sinne narikkaan...



Hirvittävän pitkään ei kuitenkaan joutunut odottelemaan kun oma numero jo kuulutettiin. Odotushuoneesta päästiin seuraavaan odotustilaan, jossa oli myös kolme luukullista tiskiä, joista ensimmäiselle suuntasimme. 
Suomea puhuva virkailijanainen halusi passit, DS-160 lomakkeet + passikuvat, miehen työpaikalta saamansa paperinipun ja minulta virkatodistuksen. Samalla luukulla maksettiin myös meille pakollinen petoksenestomaksu. Ja sitten taas odottelemaan. 
Hetken päästä pääsimme seuraavalle tiskille, jossa jälleen kerran suomea puhuva naisvirkailija otti meiltä kummaltakin sormenjäljet. 
Ja taas odottamaan, viimeistä kolmatta tiskiä. Mitään yksityisyyttähän tässä tilassa ei ollut, kaikki selän takana vuoroaan odottelevat kuulivat ja näkivät kaiken mitä tiskeillä tapahtui. Miten joku oli täyttänyt estansa väärin ja toinen halusi viisuminsa heti jo tänään. 
Noh, pääsimme viimein sille kolmannellekin luukulle jossa meidät otti vastaan englantia puhuva miesvirkailija ja tenttaus alkoi. 
Missä firmassa olet töissä, kuinka kauan olet ollut siellä töissä, mikä on asemasi tässä työpaikassa, mihin olette muuttamassa, mitä tiedätte San Franciscosta, oletteko iloisia muutosta. Minultahan ei tässä tiskillä sitten kysytty enää mitään, eikä tarvittu mitään lisätodisteita naimisissa olostamme tms. Turhaan siis olin miettinyt tuhanteen eri kysymykseen vastauksia.

Mies pääsi jopa vitsailemaan ulkona vallinneesta hyvin tyypillisestä San Franciscolaisesta sumusäästä, joka ihmeekseni nosti kuin nostikin hymyn virkailijan kasvoille. Hän kuulemma piti tälläisestä ilmasta kovasti.


Tämän jälkeen hän ilmoitti että viisumihakemuksemme on hyväksytty ja ne saapuvat postissa viikon kuluttua. Täten siis viisumityyppi miehellä on L1A blanket ja itselläni L2.

Kyllä oli leveä hymy naamalla kun konsulaatista asteli ulos! 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti