Talven sateiden loputtua oli suht varmaa että sää olisi yhden yön retkelle ainakin suht hyvä, mutta mikäpä sen mukavampaa kun säätiedotteet alkoivat näyttää merkkejä jopa helteestä!
Niinpä viime lauantai aamuna kömmimme sängystä ylös kukon laulun aikaan ja herätimme varmasti jokaisen naapurin päräyttäessä moottoripyörän käyntiin hiljaisella kotikadulla kello kahdeksan.
Tästä se taas lähtee! |
Keskellä hiljaista Hwy1:stä |
Koska olimme Valley Fordissa ensimmäisen kerran jo yhden aikaan, päätimme jatkaa ajelua vielä hieman pohjoisemmaksi ja päädyimme Bodega Bay Trailheadiin. |
Motskari parkissa. |
Päivän kääntyessä illemmaksi palasimme pienen lenkin kautta Valley Fordiin ihastelemaan laskevaa aurinkoa. |
Hotellin verannalla oli hyvät puitteet maiseman ihailuun. |
Itse Valley Ford ei tosiaan tämän isompi ole. Kylästä löytyy kauppa, kahvila, autokorjaamo, baari ja jopa huimat kaksi ravintolaa. Mutta mitäpä muuta sitä tarvitsisikaan. |
Huisien maisemien ja kilometri tolkulla jatkuvien kiemuraisten teiden jälkeen oli mukava rauhoittua ja käydä läpi päivän aikana nähtyjä ihmeellisyyksiä hiljaisessa Valley Fordissa. Eikä toki voi kieltää etteikö takamus olisi myös tarvinnut jo huilia pitkän päivän jäljiltä. Vaikka kylän hotelli olikin täynnä yöpyjiä oli yö hiiren hiljainen. Yksi parhaiten nukutuista öistä hetkeen!
Kylä oli yön aikana peittynyt sankkaan sumuun. |
Muutaman tunnin odottelun jälkeen päätimme lähteä matkaan vaikka sumu vielä leijailikin matkakumppanina. Eikä ollut enää tietoakaan edellispäivän lämpimästä kelistä! |
Nopeasti sumu kuitenkin kaikeksi hämmästykseksi hälveni rantaa kohti ajaessa ja lämpötila alkoi nousemaan. |
Ocean Roar -niminen paikka. |
Kotimatkalla kurvasimme vielä Point Reyes National Seashoren pikkuteille. Ei näitä maisemia kyllästynyt tuijottelemaan sitten ollenkaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti