Moni on varmaan jossain vaiheessa elämäänsä haaveillut elämästä ulkomailla. Itse olen haaveillut elämästä Amerikassa jo muutamia vuosia. Pieni, ihan oikea mahdollisuus on aina ollut olemassa miehen töiden vuoksi, mutta haaveilut ovat jääneet kuitenkin aina haaveiluiksi.
Nyt sitä sitten vuosien jälkeen ollaan tilanteessa, että lähtö voi tulla hyvinkin nopeasti jos on tullakseen. Tilanne pään sisällä on ihan hullu, kun ei mikään ole läheskään varmaa, mutta kuitenkin mielessään tekee jo listoja tarvittavien asioiden hoitamiseksi. Ja niiden lisäksi on miljoonia kysymyksiä joihin kukaan ei vielä tiedä vastausta...
Asunnosta on helppo päästä eroon, myydään auto, moottoripyörät jää säilöön sinne missä ovat olleetkin, mökki jää kavereiden käyttöön, mitä tehdään kaikelle irtaimistolle, otetaanko mukaan vai myydäänkö pois, mihin päin uutta kaupunkia pitäisi muuttaa? Miten ihmeessä kissat saa muutettua? Pystynkö jatkamaan omia töitä Suomeen ulkomailta käsin?
Yhtäaikaa on innostunut ja peloissaan. Ja silti pitäisi osata elää elämäänsä ihan normaalisti eteenpäin, liikoja suunnittelematta. Jospa sitä lähtöä ei tulekkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti