Aurinko on hellinyt ainakin meitä eteläisessä suomessa majailevia jo pidemmän aikaa. Kadut on puhdistettu hiekoitushiekasta ja jäljelle on jäänyt vain hienoin hiekkapöly, mikä kivasti kutittelee kurkkua ja nenää sekä parhaimmassa tapauksessa sumentaa myös näkökentän. Ihmiset parveilevat jo päivän lämpimimpinä hetkinä puistoissa ja ensimmäiset kukatkin ovat puhjenneet loistoonsa tienpientareilla. Varmoja kevään merkkejä!
Toisten nauttiessa tästä valon lisääntymisestä ja kesän lähestymisestä, olen itse vajonnut totaaliseen koomaan. Joka kevät se on vastassa, se äkillinen valon määräkö se on vai mikä kun saa ihmisen mielen säikähtämään ja tulee tarve ryömiä turvallisen kodin synkimpään nurkkaan harmittilemaan, ettei itse osaa nauttia tästä mahtavasta kevään tulemisesta. Rasittavaa aikaa, mutta onneksi...onneksi, kestää vain muutaman viikon.
Parasta on antaa mielen ja kropan levätä, antaa niille aikaa tottua. Ja muistaa että kyllä se parempi päivä lopulta on jossain siellä nurkan takana odottelemassa. Ja niinpä se itselläkin lopulta tuli vastaan viikonloppuna. Synkkä mieli kuopattiin lopullisesti kun moottoripyörä saatettiin taas pykälän lähemmäs ajokautta ja taustalla soiva musiikki sai pepun heilumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti