Yksin kotona

Jo aiemmin ehdin totutella yksin kotona olemista yhden yön verran, mutta nyt kun taloa jäi pitämään pystyssä yksikseen pidemmäksi aikaa, meinasi puntteja vähän tutisuttaa. Kaikki mahdolliset kauhukuvat piirtyi hyvin selkeästi mieleen, että mitä jos tulee maanjäristys tai mitä jos joku yrittää murtautua meille... 
Mutta sitten se ensin pitkältä tuntunut lista jäikin noin lyhyeksi.
Kyllähän minä nyt muista hätätilanteista selviän yksinkin! Ja pakkohan se on tulla toimeen noissa listatuissakin tilanteissa parhaansa mukaan.

Mutta kylläpä sitä kuitenkin tuli korvat höröllään kuunneltua joka rapsahdusta ja kolahdusta ensimmäisenä iltana. Sekä jätettyä muutama valo palamaan ympäri kämppää yöksi. Voisi ehkä olla lukematta paikallisuutisia, jotka on joka viikko täynnä asuntomurtoja ja ryöstöjä...

Pimeässä kaikki näyttää vähän pelottavammalta.

Toinen yö alkoikin sitten jo vähän paremmin, kunnes koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen!
Eipä ollut täällä mikään kovin iso tärähdys, mutta kummasti se kuitenkin sänkyä heilautteli. Juuri sen hetken verran ehdin ihmetellä että mitäs kummaa ja sitten kun tajusin mistä oli kyse, se olikin jo ohi. Seuraavaa jännityksellä odotellessa...

Vaikka kissoista onneksi on jonkin verran seuraa, niin kyllä se viikko yksinään alkaa tuntumaan aika pitkältä ajalta. Vaikka Suomessa asuessa viihdyin todella hyvin ja pitkiä aikoja itsekseni, kun vain oli tarjolla pehmeä sohvan nurkka ja laite josta katsoa leffoja tai sarjoja, niin täällä ne evät riitäkään viihdykkeeksi jostain syystä enää niin hyvin.