Kukkaloistoa

Meidän takapihan kasvit kukkii, naapurin pihapuut kukkii ja pitihän sitä nyt sitten lähteä katsastamaan miltä Golden Gate Parkin kasvitieteellisessä näyttää.

Portilla näytti jo lupaavalta.

Mehikasvitkin kukkii.

Puut ja pensaat kukkii.

En ole paras henkilö tunnistamaan eri kasveja toisistaan, mutta onhan ne silti kauniita vaikkei jokaista osaa nimetäkkään!

Iltakävelyllä

Lämpimiä päiviä on seurannut lähiaikoina myös hyvin lämpimät illat ja yöt. Mikä tarkoittaa siis San Franciscossa sitä ettei asteet tipu joka yö alle 10 asteen. 

Siksipä on myös päiväkävelyiden sijaan kiva käydä iltakävelyillä tummuvassa illassa.

20th Street

Punertuva taivas

Sutro Tower

Hill Street

Sanchez Street

Vuosi ensimmäisestä visiitistä

Vuosi sitten astuin ensimmäistä kertaa San Franciscon maaperälle ja ihmettelin että tännekö se nyt sitten on muutettava. Asunnosta eikä paljon mistään muustakaan ei vielä ollut mitään tietoa vaikka muutto häämötti vajaan kahden kuukauden päässä. 

Yritin haalia kaiken mahdollisen tiedon jokaisesta asuinalueesta ja kävellä kaupunkia ympäriinsä fiilistellessä mikä paikka tuntuisi parhaimmalle.

Nopeasti hahmottui alue joka tuntui omalle. Alla olevan kuvan räpsäisin Liberty Streetin ja Noe Streetin kulmasta.

Maaliskuu 2016

Kukapa silloin olisi osannut arvata että asuisimme muutaman kuukauden päästä hyvinkin lähellä tuota risteystä. Nyt kyseinen risteys tulee ainakin muutamasti kuukaudessa ohitettua, ihan joka päivä ei jaksa alueen yhdelle korkeimmista kohdista kivuta.

Maaliskuu 2017

Motskarilla pohjoiseen

 Selailin eräänä iltana vapaita ja kohtuullisen hintaisia majoitus vaihtoehtoja noin 200 kilometrin säteellä kotoa pohjoiseen. Muutaman viikon varoitusajalla löytyi kuin löytyikin vielä juuri se mitä olimme kaivanneetkin, vaikka suurin osa hotelleista olikin jo täyteen varattu. Tällä hetkellä on paras hetki bongailla valaita rannoilla, joten ymmärtääkseni tästä syystä lähes kaikki hotellit olivat buukattuja.
Talven sateiden loputtua oli suht varmaa että sää olisi yhden yön retkelle ainakin suht hyvä, mutta mikäpä sen mukavampaa kun säätiedotteet alkoivat näyttää merkkejä jopa helteestä!
Niinpä viime lauantai aamuna kömmimme sängystä ylös kukon laulun aikaan ja herätimme varmasti jokaisen naapurin päräyttäessä moottoripyörän käyntiin hiljaisella kotikadulla kello kahdeksan.

Tästä se taas lähtee!

Keskellä hiljaista Hwy1:stä

Aamupalalle pysähdyttiin jo ennestään tuttuun Point Reyes Stationissa
sijaitsevaan Station House Cafe:een, monen motoristin pysähdyspaikkaan.
Hetken jutustelun ja minun penkkiratkaisun ihmettelyn jälkeen
meidät saateltiin uudestaan matkaan aplodien kera!

Koska olimme Valley Fordissa ensimmäisen kerran jo yhden
aikaan, päätimme jatkaa ajelua vielä hieman pohjoisemmaksi ja päädyimme
Bodega Bay Trailheadiin. 

Näiltä jyrkänteiltä näki pitkälle ja uloimmalla jyrkänteellä olikin liuta
ihmisiä istuskelemassa ja tähystelemässä merelle. Juuri siellä kaksi
valasta uiskentelikin, mutta meidän näköhavainto jäi vain vesitöräykseen
jonka toinen havaituista vonkalaista päästi pinnalle.

Motskari parkissa.

Päivän kääntyessä illemmaksi palasimme pienen lenkin kautta
Valley Fordiin ihastelemaan laskevaa aurinkoa.

Hotellin verannalla oli hyvät puitteet maiseman ihailuun.

Itse Valley Ford ei tosiaan tämän isompi ole.
Kylästä löytyy kauppa, kahvila, autokorjaamo, baari ja jopa 
huimat kaksi ravintolaa. Mutta mitäpä muuta sitä tarvitsisikaan.

Huisien maisemien ja kilometri tolkulla jatkuvien kiemuraisten teiden jälkeen oli mukava rauhoittua ja käydä läpi päivän aikana nähtyjä ihmeellisyyksiä hiljaisessa Valley Fordissa. Eikä toki voi kieltää etteikö takamus olisi myös tarvinnut jo huilia pitkän päivän jäljiltä. Vaikka kylän hotelli olikin täynnä yöpyjiä oli yö hiiren hiljainen. Yksi parhaiten nukutuista öistä hetkeen!

Kylä oli yön aikana peittynyt sankkaan sumuun.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen päätimme lähteä matkaan
vaikka sumu vielä leijailikin matkakumppanina. 
Eikä ollut enää tietoakaan edellispäivän lämpimästä kelistä!

Nopeasti sumu kuitenkin kaikeksi hämmästykseksi hälveni rantaa
kohti ajaessa ja lämpötila alkoi nousemaan.

Ocean Roar -niminen paikka.

Kotimatkalla kurvasimme vielä Point Reyes National Seashoren pikkuteille.
Ei näitä maisemia kyllästynyt tuijottelemaan sitten ollenkaan.

Lähempänä kotia. Mt Tamalpaisin yhdellä näköalapaikalla.
Taustalla näkyy Stinson Beach ja Bolinas. Suurimman osan matkasta saimme 
ajella yksikseen, mutta kotinurkilla riitti autoilijoita taas ihan ruuhkaksi asti.